Nyt ma alan jotenkin vasta paasta vauhtiin tassa reissuelamassa. Enni on Olgalla ja Sarahilla hoidossa, niin mulla on kerrankin aikaa kirjotella vahan. Jotenkin tuntuu vaan niin ajan haaskaukselta istua nettikahvilassa. Ma tiedostan koko ajan etta meille loppuu aika ihan kohta ja pitaa tulla takaisin kotiin. Kavin asken laittamassa kynnet ja varpaankynnet. Martha piirsi mulle kolibrit mun kynsiin. Aika mageeta. Ottaisin kuvan ja lataisin tanne jos mulla olis kamera. (no en oikeasti).Maksoin manikyyrista ja pedikyyrista kokonaiset 100 cordobaa eli noin 5 dollaria. Jatin 50 cordobaa tippia. Me ollaan yritetty parantaa taalla maailmaa omalta osaltamme.
Kaytiin eilen Masayan markkinoilla ja jotenkin tuntui niin typeralta tinkia, kun samalla tiedostaa etta nama ihmiset tienaavat kuussa 1000-2000 cordobaa. En siis juurikaan tinkinyt. Jos meilla on varaa matkustaa tanne saakka, voidaan hyvin maksaa vahan enemman kuin paikalliset.
Markkinoiden jalkeen otettiin Chicken bus Laguna de Apoyoon. Liftattiin loppumatka muutaman managualaisen pojan kyytiin ja paadyttiin heidan mukana Monkey hut themonkeyhut.net nimiseen paikkaan. Sielta loytyi Nicaraguan kauniit ja rohkeat. Laguuna itsessaan oli kuitenkin ihan kaunis paikka. Vesa ja Robert kavi kanotoimassa ja ma tein tuttavuutta suomalaisiin. Ollaan tormatty suomalaisiin ihan jatkuvasti.
Tanaan kaytiin veneretkella Granadan edustalla katsomassa kuinka Nicaraguan kauniit ja rohkeat mokkeilevat. Ihan kiva retki, mutta odotin jotenkin vahan enemman. Saarten lomassa oli ihan pienen pieni saari, siella kasvoi valehtelematta ehka 3 puuta. Saaressa asui kuitenkin 5 Hamahakkiapinaa. Annettiin niille Ennin banaanit.
Ollaan reissattu nyt melkein viikko Robertin ja Olgan kanssa ja tutustuttu muihinkin tosi kivoihin tyyppeihin. Kai taa reissaaminen on just tata parhaimmillaan. En olisi voinut saada parempaa matkaseuraa. Ihanaa olla reissussa kun ei ole koko ajan raastava ikava. Vesa on ollut tosi ihana. Se ei ole nillittanyt rahastakaan juuri lainkaan. Ennikin on ollut oma ihana itsensa. . Enni on niin rohkea ja jaksaa hymyilla kaikille. Eilen bussissa se taisi kiertaa yli kymmenessa eri sylissa matkan aikana. Ma toivon, etta Ennilla sailyy tuo positiivinen ote ihmisiin.
Ostin Ennille kammottavan rekkakuskihatun. Se oli ainoa minka loysin. Enni on hukannut tahan mennessa nelja hattua ja yrittaa dumpata tata nykyistakin jatkuvasti. Ennia on luultu useammin pojaksi kuin tytoksi Granadassa. Ma syytan sita hattua. Pitaa varmaan laittaa ennille reiat korviin. Mua on kehotettu tekemaan niin vahintaan 50 kertaa. Taidan laittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti