Koko ajan on ollut sellainen kutina, etta ollaan vahan reissuruosteessa. Espanja ei ole viela ihan sujuvaa ja jotenkin tuntuu, etta ei olla loydetty niita ihan parhaita spotteja. Oma henkilokohtainen pohjanoteeraukseni oli hukata reppu taksimatkalla hostelille. Laukussa oli kamera. Hienot kuvat loppuivat siis tahan. Oon ollut koko ajan ihan varma, etta se kuski koputtaisi hostellin ovea ja toisi sen takaisin. Ihan turhaa valvoin koko yon.
Jatketaan heti Nicaraguaan kun Enni ja Vesa heraavat. Ollaan oltu Costa Rican puolella nyt 5 paivaa ja en nyt voi sanoa juurikaan pitavani tasta paikasta. Luonto ja elaimet on tottakai tosi vaikuttavaia. Cahuitassa meidan hotellin puussa asui laiskiaisia ja metrin mittaisia iguaaneja.Meilla kavi myos vahan huono tsaga ajankohdan suhteen. Karibianmeri ei ollut ihan niin turkoosi kuin sen viimeksi nain Belizessa. Karibialla oli satanut tosi rankasti joten vesi oli yhta turkoosia kuin Fiskiksella.
Eniten ma olen pettuynyt ihmisiin ja hintatasoon. Tottakai ollaan tutustuttu ihan huipputyyppeihinkin. Cabinas Arrecifen "Lluvitsa" opetti mut tekemaan banaanipannukakkuja. Resepti on reissupaivakirjassa, joka on luultavasti mennytta. Costa Rica on siis turistirysa. Paikallisbusseissa on enemman turisteja kuin paikallisia. Se vie vahan paikalta luonnetta.
Nyt ollaan siis San Josessa. Aika mageeta olla kunnon hostellissa. Nyt mennaan shoppailemaan uusi kamera. Mista me loydetaan Ennille uusi Sofie. Bussi ja Nicaragua kutsuu. Toivottavasti siella on halvempaa, vahemman jenkkeja ja taksikuskeja, jotka palauttaa unohdetun repun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti