Nyt ma alan jotenkin vasta paasta vauhtiin tassa reissuelamassa. Enni on Olgalla ja Sarahilla hoidossa, niin mulla on kerrankin aikaa kirjotella vahan. Jotenkin tuntuu vaan niin ajan haaskaukselta istua nettikahvilassa. Ma tiedostan koko ajan etta meille loppuu aika ihan kohta ja pitaa tulla takaisin kotiin. Kavin asken laittamassa kynnet ja varpaankynnet. Martha piirsi mulle kolibrit mun kynsiin. Aika mageeta. Ottaisin kuvan ja lataisin tanne jos mulla olis kamera. (no en oikeasti).Maksoin manikyyrista ja pedikyyrista kokonaiset 100 cordobaa eli noin 5 dollaria. Jatin 50 cordobaa tippia. Me ollaan yritetty parantaa taalla maailmaa omalta osaltamme.
Kaytiin eilen Masayan markkinoilla ja jotenkin tuntui niin typeralta tinkia, kun samalla tiedostaa etta nama ihmiset tienaavat kuussa 1000-2000 cordobaa. En siis juurikaan tinkinyt. Jos meilla on varaa matkustaa tanne saakka, voidaan hyvin maksaa vahan enemman kuin paikalliset.
Markkinoiden jalkeen otettiin Chicken bus Laguna de Apoyoon. Liftattiin loppumatka muutaman managualaisen pojan kyytiin ja paadyttiin heidan mukana Monkey hut themonkeyhut.net nimiseen paikkaan. Sielta loytyi Nicaraguan kauniit ja rohkeat. Laguuna itsessaan oli kuitenkin ihan kaunis paikka. Vesa ja Robert kavi kanotoimassa ja ma tein tuttavuutta suomalaisiin. Ollaan tormatty suomalaisiin ihan jatkuvasti.
Tanaan kaytiin veneretkella Granadan edustalla katsomassa kuinka Nicaraguan kauniit ja rohkeat mokkeilevat. Ihan kiva retki, mutta odotin jotenkin vahan enemman. Saarten lomassa oli ihan pienen pieni saari, siella kasvoi valehtelematta ehka 3 puuta. Saaressa asui kuitenkin 5 Hamahakkiapinaa. Annettiin niille Ennin banaanit.
Ollaan reissattu nyt melkein viikko Robertin ja Olgan kanssa ja tutustuttu muihinkin tosi kivoihin tyyppeihin. Kai taa reissaaminen on just tata parhaimmillaan. En olisi voinut saada parempaa matkaseuraa. Ihanaa olla reissussa kun ei ole koko ajan raastava ikava. Vesa on ollut tosi ihana. Se ei ole nillittanyt rahastakaan juuri lainkaan. Ennikin on ollut oma ihana itsensa. . Enni on niin rohkea ja jaksaa hymyilla kaikille. Eilen bussissa se taisi kiertaa yli kymmenessa eri sylissa matkan aikana. Ma toivon, etta Ennilla sailyy tuo positiivinen ote ihmisiin.
Ostin Ennille kammottavan rekkakuskihatun. Se oli ainoa minka loysin. Enni on hukannut tahan mennessa nelja hattua ja yrittaa dumpata tata nykyistakin jatkuvasti. Ennia on luultu useammin pojaksi kuin tytoksi Granadassa. Ma syytan sita hattua. Pitaa varmaan laittaa ennille reiat korviin. Mua on kehotettu tekemaan niin vahintaan 50 kertaa. Taidan laittaa.
keskiviikko 29. joulukuuta 2010
maanantai 27. joulukuuta 2010
Isla de Ometepe ja Granada
Moikka!
Hetki on vierahtanyt sitten viime paivityksen, nyt nopea tilannekatsaus. =)
San Juan del Surista lahdettiin Joulun viettoon Isla de Ometepen saarelle. Saari koostuu kahdesta tulivuoresta keskella valtavaa (Vali-Amerikan suurinta) jarvea. Saari oli uskomattoman rentouttava ja kaikin puolin mahtava paikka. Asuimme saaren vaikeammin tavoitettavassa paassa kauniissa puutarhahostellissa. Talla puolella saarta tiet olivat niin kivisia ja surkeassa kunnossa, etta autotkin joutuivat matelemaan kavelyvauhtia. Liikkumisvaihtoehtoina olivatkin silloin talloin kulkeva bussi, kavely tai liftaaminen. Aika usein liftattiin, pickupin takakonttiin oli aina niin helppo hypata jos se ei viela ollut taynna.. =)
El Porvenir, hostellimme oli siis upea paikka, jossa pystyi riippumatosta katsomaan taydellista nakymaa vieressa kohoavalle tulivuorelle. Hanni haikkasi myos sinne huipulle, ma jatin polvivammaan vedoten reissun valiin ja vietin paivan Ennin kanssa riiippumatossa. Haikki kesti noin 9 tuntia ja oli kulemma aarimmaisen rankka, eika ihme, silla mutaisia vuoripolkuja noustiin melkein puolitoista kilometria. Hanni pulahti tulivuoren sisalla olevassa "jarvessa".
Jouluaatto ei ollut ihan tavanomainen perinteinen jouluaatto. Ensin olimme Ojo de agua nimisessa paikassa jossa vuorilta virtaava kirkas vesi johdettin uima-altaaksi. Paikka oli uskomattoman kaunis ja oli todella vikistavaa uida kristallinkirkkaassa vedessa jossa ei ollut suolaa eika klooria. =) Sen jalkeen menimme paikallisbussilla Balgueen, jossa vuorossa oli harkaratsastusta! Koko kaupunki oli paikalla ja kyseessa oli todellinen fiesta! Pienessa aitauksessa oli epailematta parikymmenta hevosta ja vuorollaan kaupungin miehet kavivat torvisoittimien saestamana kokeilemassa miten sujuu haran selassa pysyminen. Suhteellisen eksoottinen jouluaatto. Myohemmin soimme paikallisessa comedorissa kala-ateriat Hannin kanssa seuranamme toinen pariskunta, saksalainen tytto Olga ja jenkkimies Robert seka kanadalainen kaveri, Mike, joka reissasi yksin. Otimme illan mittaan muutamat Toñat (paikallinen olut) ja vietimme hauskan ja aika rauhallisen jouluaattoillan.
Halusimme Hannin kanssa viela kayda ratsastamassa ennen kuin jatkoimme matkaa, joten jatimme Ennin Olgan ja Robertin hoivaan ja lahdimme aikaisin sunnuntaiaamuna 3 tunnin ratsastusretkelle ennen lahtoamme saarelta. Kavimme vesipuotuksella todella vaikeakulkuisessa maastossa, jossa jouduimme viela kavelemaan viidakossa puoli tuntia jatettyamme hevoset maatilalle. Takaisin tullessa tormasimme kuitenkin ongelmiin kun reittimme takaisin oli tasmalleen sama kuin mita harat kulkivat areenalle. Niinpa olimme keskella "harkajuoksutusta", jossa hevosmiehet yrittivat saada harkia menemaan tieta eteenpain ja koimme pari aika kuumottavaa tilannetta kun vauhkot harat juoksivat ympari tieta ja varsinkaan mulla ei ollut ihan taytta kontrollia mun hevoseen. Voin sanoa etta harat olivat isoja ja todella artyneita. Oli kuitenkin aika kokemus olla osana sita saattuetta.. =) Koko homma kesti kuitenkin yli 5 tuntia ja meille tuli aika kiire ehtia lauttaan pois saarelta. Onneksi Enni oli oma itsensa ja oli ollut todella kiltti Robertille ja Olgalle.
EWilen illalla otettiin taksi Granadaan nelistaan ja nyt pyoritaan taalla pari paivaa. Sen jalkeen mennaan taklaisin San Juan del Suriin, josta vuokrasimme uudeksivuodeksi maailman uskomattomimman kampan! Se on kalli, jopa Suomen mittapulla, mutta en oo ikina nhnyt mitaan vastaavaa. Oma uima-allas ja vista oli siis jotain ennenkokematonta (kaytiin siella ennen joulua kiinteistonvalittajan kanssa ja vuokrattiin se vahintaan neljaksi paivaksi uudenvuoden molemmin puolin. Otetaan kylla varmaan viela viides paiva.. =)
Uudenvuoden kokoonpanoon kuuluu me, Robert, Olga, Jaakko ja Inka, jolloin 150 dollarin paivavuokra ei oo enaa niin paha. =) Siita tulee niin huikee uusvuosi ja sielta tulee saamaan niin huikeita kuvia ettei oo todellista. Niita joutuu kylla odottamaan varmaan etta tullaan kotiin ja saadan mun kannykkakameran kuvat koneelle. Meilla kun ei enaa ole kameraa ja elektroniikka on taalla ihan havyttoman kallista.
Nyt takas liikkeelle, tassa jotain highlighteja reissusta. Ei kaikkea kyllakaan mutta jotain paakohtia. Sori kirjotusvirheista, sen verran kiireella mennaan etten ehdi korjailla.. =)
Palataan, hasta luego!
vesa
Hetki on vierahtanyt sitten viime paivityksen, nyt nopea tilannekatsaus. =)
San Juan del Surista lahdettiin Joulun viettoon Isla de Ometepen saarelle. Saari koostuu kahdesta tulivuoresta keskella valtavaa (Vali-Amerikan suurinta) jarvea. Saari oli uskomattoman rentouttava ja kaikin puolin mahtava paikka. Asuimme saaren vaikeammin tavoitettavassa paassa kauniissa puutarhahostellissa. Talla puolella saarta tiet olivat niin kivisia ja surkeassa kunnossa, etta autotkin joutuivat matelemaan kavelyvauhtia. Liikkumisvaihtoehtoina olivatkin silloin talloin kulkeva bussi, kavely tai liftaaminen. Aika usein liftattiin, pickupin takakonttiin oli aina niin helppo hypata jos se ei viela ollut taynna.. =)
El Porvenir, hostellimme oli siis upea paikka, jossa pystyi riippumatosta katsomaan taydellista nakymaa vieressa kohoavalle tulivuorelle. Hanni haikkasi myos sinne huipulle, ma jatin polvivammaan vedoten reissun valiin ja vietin paivan Ennin kanssa riiippumatossa. Haikki kesti noin 9 tuntia ja oli kulemma aarimmaisen rankka, eika ihme, silla mutaisia vuoripolkuja noustiin melkein puolitoista kilometria. Hanni pulahti tulivuoren sisalla olevassa "jarvessa".
Jouluaatto ei ollut ihan tavanomainen perinteinen jouluaatto. Ensin olimme Ojo de agua nimisessa paikassa jossa vuorilta virtaava kirkas vesi johdettin uima-altaaksi. Paikka oli uskomattoman kaunis ja oli todella vikistavaa uida kristallinkirkkaassa vedessa jossa ei ollut suolaa eika klooria. =) Sen jalkeen menimme paikallisbussilla Balgueen, jossa vuorossa oli harkaratsastusta! Koko kaupunki oli paikalla ja kyseessa oli todellinen fiesta! Pienessa aitauksessa oli epailematta parikymmenta hevosta ja vuorollaan kaupungin miehet kavivat torvisoittimien saestamana kokeilemassa miten sujuu haran selassa pysyminen. Suhteellisen eksoottinen jouluaatto. Myohemmin soimme paikallisessa comedorissa kala-ateriat Hannin kanssa seuranamme toinen pariskunta, saksalainen tytto Olga ja jenkkimies Robert seka kanadalainen kaveri, Mike, joka reissasi yksin. Otimme illan mittaan muutamat Toñat (paikallinen olut) ja vietimme hauskan ja aika rauhallisen jouluaattoillan.
Halusimme Hannin kanssa viela kayda ratsastamassa ennen kuin jatkoimme matkaa, joten jatimme Ennin Olgan ja Robertin hoivaan ja lahdimme aikaisin sunnuntaiaamuna 3 tunnin ratsastusretkelle ennen lahtoamme saarelta. Kavimme vesipuotuksella todella vaikeakulkuisessa maastossa, jossa jouduimme viela kavelemaan viidakossa puoli tuntia jatettyamme hevoset maatilalle. Takaisin tullessa tormasimme kuitenkin ongelmiin kun reittimme takaisin oli tasmalleen sama kuin mita harat kulkivat areenalle. Niinpa olimme keskella "harkajuoksutusta", jossa hevosmiehet yrittivat saada harkia menemaan tieta eteenpain ja koimme pari aika kuumottavaa tilannetta kun vauhkot harat juoksivat ympari tieta ja varsinkaan mulla ei ollut ihan taytta kontrollia mun hevoseen. Voin sanoa etta harat olivat isoja ja todella artyneita. Oli kuitenkin aika kokemus olla osana sita saattuetta.. =) Koko homma kesti kuitenkin yli 5 tuntia ja meille tuli aika kiire ehtia lauttaan pois saarelta. Onneksi Enni oli oma itsensa ja oli ollut todella kiltti Robertille ja Olgalle.
EWilen illalla otettiin taksi Granadaan nelistaan ja nyt pyoritaan taalla pari paivaa. Sen jalkeen mennaan taklaisin San Juan del Suriin, josta vuokrasimme uudeksivuodeksi maailman uskomattomimman kampan! Se on kalli, jopa Suomen mittapulla, mutta en oo ikina nhnyt mitaan vastaavaa. Oma uima-allas ja vista oli siis jotain ennenkokematonta (kaytiin siella ennen joulua kiinteistonvalittajan kanssa ja vuokrattiin se vahintaan neljaksi paivaksi uudenvuoden molemmin puolin. Otetaan kylla varmaan viela viides paiva.. =)
Uudenvuoden kokoonpanoon kuuluu me, Robert, Olga, Jaakko ja Inka, jolloin 150 dollarin paivavuokra ei oo enaa niin paha. =) Siita tulee niin huikee uusvuosi ja sielta tulee saamaan niin huikeita kuvia ettei oo todellista. Niita joutuu kylla odottamaan varmaan etta tullaan kotiin ja saadan mun kannykkakameran kuvat koneelle. Meilla kun ei enaa ole kameraa ja elektroniikka on taalla ihan havyttoman kallista.
Nyt takas liikkeelle, tassa jotain highlighteja reissusta. Ei kaikkea kyllakaan mutta jotain paakohtia. Sori kirjotusvirheista, sen verran kiireella mennaan etten ehdi korjailla.. =)
Palataan, hasta luego!
vesa
maanantai 20. joulukuuta 2010
San Juan del Sur
Meilta on kysytty ehka 70 kertaa millaista on matkustaa vauvan kanssa. Se on itseasiassa melko samanlaista kun ilmankin vauvaa. Luulin itsekin, etta tasta reissusta tulisi tosi erilainen verrattuna aikaisempiin pyrahdyksiin, mutta aika samalla tavalla ollaan liikuttu. Rilluttelu on jaanyt kokonaan pois, muuten aika samanlaista kuin aikaisemmillakin reissuilla. Manduca on ollut tosi hyva busseissa, samoin Baby Joggerit, jotka menee tosi napparasti kasaan. Kestovaippoja ollaan kaytetty limittain kertisten kanssa. Siinakaan ei ole ollut mitaan ongelmaa.
Enni on nukkunut joka yo meidan vieressa. Sita ei oikein voi laittaa omaan sankyyn, kun se ryomii sielta paa edella alas. Jet Lag ei iskenyt Ennin ollenkaan. Ollaan menty nukkumaan joka yo tosi aikaisin ja heratty viimeistaan seiskalta. Enni on nukkunut tosi hienosti.
Raahattiin mukanana Suomesta Ennille puuroa, mutta sita olisi saanut taaltakin. Enni on syonyt aika pitkalti samaa ruokaa kuin mekin. Tamalit oli Ennille vahan liian stydeja, vatsa oli vahan sekaisin viime bussimatkalla. Supervanhemmat onneksi vaihtaa kakkavaipan ongelmitta liikkuvassa bussissa. Ei enaa tamaleita Ennille.
Aamupalalla Enni on saattanut saada muutaman kerran banaanipannukakkuja. Banaanit ylipaataan on ollut tosi napparia. Enni syo niita jo melkein itse. Vauvoille mossataan. Mehut ja hedelmat ylipaataan on Ennin suurta herkkua. Hei nyt mennaan syomaan. Jatketaan taas jossain vaiheessa.
Enni on ehka parasta matkaseuraa ikina. Se ottaa tosi hyvin kontaktia paikallisiin. Tultiin eilen San Josesta rajan yli Nicaraguaan. Enni loysi meille kavereita kaikista mahdollisista paikoista. Luulin, etta bussimatkat Ennin kanssa olisivast jotenkin hankalia, mutta Enni vaikuttaa ihan tykkaavan bussimatkoista. Otettiin paikallisbussi rajalle Peñas Blancasiin Dendu terminaalista. Taisi maksaa 10 dollaria per pylly. Ticabus Nicaraguan puolelle olisi maksanut 40 dollaria. Viereisella penkilla istui Diego ja Bertha, about Oonan ja Jasun ikaisia, joiden kanssa Enni ilveili melkein koko 5-tuntisen bussimatkan.
Rajanylitys meni tosi kivuttomasti. Rajamuodollisuuksiin meni ehka 45 minuuttia. Kannattaa kuulemma aina ylittyy raja illalla, kun on vahemman porukkaa. Yksi poika kenet tavattiin San Josessa sanoi jonottaneensa rajalla 7 tuntia. Oli itseasiassa kaikin puolin kiva matka. Saastettiin 40 dollaria vaikka otettiin taksi rajalta San Juan del Suriin. Saatiin ihana Roberto taksikuskiksi. Tunnin taksimatkasta maksettiin 20 dollaria. Ihanaa olla taalla. Nyt metskataan meille jostain talo.
Enni on nukkunut joka yo meidan vieressa. Sita ei oikein voi laittaa omaan sankyyn, kun se ryomii sielta paa edella alas. Jet Lag ei iskenyt Ennin ollenkaan. Ollaan menty nukkumaan joka yo tosi aikaisin ja heratty viimeistaan seiskalta. Enni on nukkunut tosi hienosti.
Raahattiin mukanana Suomesta Ennille puuroa, mutta sita olisi saanut taaltakin. Enni on syonyt aika pitkalti samaa ruokaa kuin mekin. Tamalit oli Ennille vahan liian stydeja, vatsa oli vahan sekaisin viime bussimatkalla. Supervanhemmat onneksi vaihtaa kakkavaipan ongelmitta liikkuvassa bussissa. Ei enaa tamaleita Ennille.
Aamupalalla Enni on saattanut saada muutaman kerran banaanipannukakkuja. Banaanit ylipaataan on ollut tosi napparia. Enni syo niita jo melkein itse. Vauvoille mossataan. Mehut ja hedelmat ylipaataan on Ennin suurta herkkua. Hei nyt mennaan syomaan. Jatketaan taas jossain vaiheessa.
Enni on ehka parasta matkaseuraa ikina. Se ottaa tosi hyvin kontaktia paikallisiin. Tultiin eilen San Josesta rajan yli Nicaraguaan. Enni loysi meille kavereita kaikista mahdollisista paikoista. Luulin, etta bussimatkat Ennin kanssa olisivast jotenkin hankalia, mutta Enni vaikuttaa ihan tykkaavan bussimatkoista. Otettiin paikallisbussi rajalle Peñas Blancasiin Dendu terminaalista. Taisi maksaa 10 dollaria per pylly. Ticabus Nicaraguan puolelle olisi maksanut 40 dollaria. Viereisella penkilla istui Diego ja Bertha, about Oonan ja Jasun ikaisia, joiden kanssa Enni ilveili melkein koko 5-tuntisen bussimatkan.
Rajanylitys meni tosi kivuttomasti. Rajamuodollisuuksiin meni ehka 45 minuuttia. Kannattaa kuulemma aina ylittyy raja illalla, kun on vahemman porukkaa. Yksi poika kenet tavattiin San Josessa sanoi jonottaneensa rajalla 7 tuntia. Oli itseasiassa kaikin puolin kiva matka. Saastettiin 40 dollaria vaikka otettiin taksi rajalta San Juan del Suriin. Saatiin ihana Roberto taksikuskiksi. Tunnin taksimatkasta maksettiin 20 dollaria. Ihanaa olla taalla. Nyt metskataan meille jostain talo.
sunnuntai 19. joulukuuta 2010
Nopea paivitys San Josesta
Koko ajan on ollut sellainen kutina, etta ollaan vahan reissuruosteessa. Espanja ei ole viela ihan sujuvaa ja jotenkin tuntuu, etta ei olla loydetty niita ihan parhaita spotteja. Oma henkilokohtainen pohjanoteeraukseni oli hukata reppu taksimatkalla hostelille. Laukussa oli kamera. Hienot kuvat loppuivat siis tahan. Oon ollut koko ajan ihan varma, etta se kuski koputtaisi hostellin ovea ja toisi sen takaisin. Ihan turhaa valvoin koko yon.
Jatketaan heti Nicaraguaan kun Enni ja Vesa heraavat. Ollaan oltu Costa Rican puolella nyt 5 paivaa ja en nyt voi sanoa juurikaan pitavani tasta paikasta. Luonto ja elaimet on tottakai tosi vaikuttavaia. Cahuitassa meidan hotellin puussa asui laiskiaisia ja metrin mittaisia iguaaneja.Meilla kavi myos vahan huono tsaga ajankohdan suhteen. Karibianmeri ei ollut ihan niin turkoosi kuin sen viimeksi nain Belizessa. Karibialla oli satanut tosi rankasti joten vesi oli yhta turkoosia kuin Fiskiksella.
Eniten ma olen pettuynyt ihmisiin ja hintatasoon. Tottakai ollaan tutustuttu ihan huipputyyppeihinkin. Cabinas Arrecifen "Lluvitsa" opetti mut tekemaan banaanipannukakkuja. Resepti on reissupaivakirjassa, joka on luultavasti mennytta. Costa Rica on siis turistirysa. Paikallisbusseissa on enemman turisteja kuin paikallisia. Se vie vahan paikalta luonnetta.
Nyt ollaan siis San Josessa. Aika mageeta olla kunnon hostellissa. Nyt mennaan shoppailemaan uusi kamera. Mista me loydetaan Ennille uusi Sofie. Bussi ja Nicaragua kutsuu. Toivottavasti siella on halvempaa, vahemman jenkkeja ja taksikuskeja, jotka palauttaa unohdetun repun.
Jatketaan heti Nicaraguaan kun Enni ja Vesa heraavat. Ollaan oltu Costa Rican puolella nyt 5 paivaa ja en nyt voi sanoa juurikaan pitavani tasta paikasta. Luonto ja elaimet on tottakai tosi vaikuttavaia. Cahuitassa meidan hotellin puussa asui laiskiaisia ja metrin mittaisia iguaaneja.Meilla kavi myos vahan huono tsaga ajankohdan suhteen. Karibianmeri ei ollut ihan niin turkoosi kuin sen viimeksi nain Belizessa. Karibialla oli satanut tosi rankasti joten vesi oli yhta turkoosia kuin Fiskiksella.
Eniten ma olen pettuynyt ihmisiin ja hintatasoon. Tottakai ollaan tutustuttu ihan huipputyyppeihinkin. Cabinas Arrecifen "Lluvitsa" opetti mut tekemaan banaanipannukakkuja. Resepti on reissupaivakirjassa, joka on luultavasti mennytta. Costa Rica on siis turistirysa. Paikallisbusseissa on enemman turisteja kuin paikallisia. Se vie vahan paikalta luonnetta.
Nyt ollaan siis San Josessa. Aika mageeta olla kunnon hostellissa. Nyt mennaan shoppailemaan uusi kamera. Mista me loydetaan Ennille uusi Sofie. Bussi ja Nicaragua kutsuu. Toivottavasti siella on halvempaa, vahemman jenkkeja ja taksikuskeja, jotka palauttaa unohdetun repun.
lauantai 18. joulukuuta 2010
Cahuitan kansallispuistosta
Ma taisin pelata noita jopa enemman kun niita keltasia kaarmeita joiden puremaan kuolee pahimmillaan vartissa.
Laiskiaisfarmilta
Niissa on jotain samaa kuin Vesassa. Miten kaiken voikaan tehda niin hidastetusti? Enni oli aivan fiiliksissa laiskiaisista.
Kuvia kovassa kiireessa!
Tehtiin pikkutrekki Punta Cahuitaan. Ensku paasi vihdoin hiekkalaatikolle! Aitipinnoja?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)